Syyskuun alussa aloitin opinnot Tokio Central Language school - nimisessä koulussa Tokiossa. Ensimmäisessä kuussa opiskelin Comprehensive Japanese 1 – kirjan. Ensimmäinen kurssi kestää normaalisti 3 kuukautta, mutta Japaniin tuloni ajoittui niin, että kurssia oli käyty jo 2 kuukautta, joten opiskelin kirjasta koulussa vain viimeisen kolmanneksen. Omalla ajalla kävin läpi myös alkuosan kirjasta. Kirja lähti liikkeelle alkeista, mutta eteni melko nopeaan niin, että kirjan lopuksi tuli osata kirjoittaa hirakanat, katakanat sekä 120 Kanji-merkkiä. Kielioppi käsitti japanin kielen perusrakenteen ja peruskieliopin kuten kysymyslauseet, kieltolauseet, menneen ja nykyhetken lauseet sekä ilmauksia mm. kuinka pitää sanoa kun halutaan tehdä jotain (desire), potentiaalin ilmaisu (potential), nykyhetkellä tehdä jotain (the present countinous tense), käskeä (imperative), kieltää (prohibition), neuvoa jne.
Toinen kurssi alkoi lokakuun alussa. Toisessa kurssissa Kanjimerkkejä on 300 eli huomattavasti enemmän kuin ensimmäisessä kirjassa. Ensimmäisen kirjan Kanjimerkit olivat tietysti helpommasta päästä, joten toisen kurssin Kanji merkkien opetteluun menee paljon aikaa. Lisäksi toisella kurssilla tulee paljon uusia kielioppi- ja lauserakenteita, joten kurssi on ensimmäisen kurssin tapaan varsin intensiivinen luonteeltaan. Tunnilla istumisen lisäksi on tehtävä paljon kotitehtäviä ja harjoiteltava itsekseen Kanji-merkkien kirjoitusta.
Itselleni Japanin opiskelu on tuntunut kovin vuoristoratamaiselta. Välillä Japanin kieli on tuntunut aivan ylitsepääsemättömän vaikealta, koska kovasta opiskelusta huolimatta ei mitään edistymistä ole vaikuttanut tapahtuneen. Erityisesti Kanji-merkkien opettelu vie välillä kaikki voimat ja niiden kanssa tulee helposti tunne, ettei niitä voi millään oppia. Sitten kuitenkin taas joku toinen päivä tuleekin toivon pilkahduksia, kun huomaakin muistavansa ja osaakin lukea sellaisia merkkejä, jotka aluksi tuntuivat aivan ylitsepääsemättömän vaikeille.
Sama vuoristorata ilmiö on myös puhumisessa. Välillä yksinkertaistenkin lauseiden muodostaminen ja puhuminen on ollut hankalaa. Ravintolassa tai kaupassa ei ole osannut esittää edes yksinkertaisia kysymyksiä tai ymmärtää mitä minulle yritetty sanoa. Monta kommellusta on sattunut kun olen yksin liikkunut Tokiossa. Olen kuitenkin huomannut, että pääasia on vain yrittää uudestaan ja totutella asioihin pikku hiljaa. Vaaditaan paljon nöyryyttä ja kärsivällisyyttä. Monet asiat, joita Suomessa on pitänyt itsestäänselvyytenä, pitää opetella Japanissa uudelleen alusta. Kaikesta haasteellisuudesta huolimatta perusasioiden opettelu on ollut erittäin antoisaa, kun vain on päässyt yli omien mielialojen vaihtelujen.
Opi Japania helposti ja nopeasti!
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
Ensimmäinen työhaastettelu Tokiossa
Olin ensimmäisessä työhaastattelussa Tokiossa. Olin kirjoittanut lokakuussa työnhakuprofiilini kolmelle nettisivustolle (www.careercross.com www.gaijinpot.com , www.nokia.com), joilla on ilmoituksia Japanissa olevista avoimista työpaikoista. Näissä sivustoissa on erikoisuutena se, että työnantajat voivat nähdä profiilista työntekijöiden tiedot, ja halutessaan he voivat ottaa yhteyttä suoraan työntekijään ja kutsua heidät työhaastatteluun. Tietysti myös perinteinen malli on mahdollinen, eli työnhakijat voivat nähdä työnantajien avoimet työpaikkatiedot ja ottaa itse yhteyttä työnantajaan.
Olin ensimmäisessä työhaastattelussa Intersoft-nimisessä firmassa, jonka pääkonttori on Tokiossa Minato-ku kaupunginosassa. Kyseinen firma otti minuun itse yhteyttä profiilini perusteella. He kertoivat, että heillä voisi olla profiiliini sopiva projekti minulle. Projektissa tarvittaisiin mm. Java-ohjelmointi- ja tietokantaosaamista. Kielitaitona riittäisi englanti. Olen kuitenkin pistänyt merkille että työilmoituksissa on lähes poikkeuksetta maininta siitä, että Japanin kielen taito on eduksi, ja niin myös tässäkin työtehtävässä. Ilokseni voinkin todeta, että Japanin kielen opintoni tulevat heti plussana ensimmäisessä työhaastattelussa.
Tokiossa minulle on edelleen suuri haaste matkustaa uudella metrolinjalla ja etsiä tietty rakennus kaupunginosassa, jossa en ole ennen ollut. Olenkin huomannut, että etukäteen on hyvä suunnitella reitti ja varata aina kartta mukaan. Työhaastattelu oli iltapäivästä japanin koulun jälkeen. Minulla kesti Yoyogi-asemalta ainakin 1 tunti päästä perille Minato-ku kaupunginosaan. Lisäksi kyseisen firman rakennus ei heti löytynyt, sillä luin aluksi karttaa väärin ja ehdin väärälle tielle. Olin onneksi lähtenyt matkaan ajoissa, joten ehdin loppujen lopuksi paikalle ajoissa.
Työhaastattelussa 4 eri henkilöä vuoronperään keskusteli kanssani ja kokonaisuudessaan tilaisuus kesti n. 2 tuntia. Jokaisella haastattelijalla oli oma rooli ja kysymykset, joita he halusivat minulle esittää. Minulle kerrottiin yleisesti firmasta ja työtehtävästä. Luulin aluksi, että firmassa olisi enemmän työntekijöitä, mutta työntekijöitä ilmoitettiin olevan n. 140. Tosin sanottiin, että firmalla on paljon ”out sourcing”-työntekijöitä, eli he ilmeisesti rekrytoivat myös ihmisiä toimimalla välikätenä. Minulle ehdotettiin vakituista työpaikkaa eli suoraa pysyvää työsuhdetta siinä tapauksessa, jos firma haluaa ottaa minut työntekijäksi. Sain esittää myös kysymyksiä sekä myös palkkatoiveeni. Palkkatoive on täällä esitettävä paikallisella valuutalla eli jeneissä ja se esitetään usein vuosipalkkana. Olin onneksi etukäteen miettinyt vuosipalkan suuruusluokkaa. Sain kuitenkin kuulla, että olisin arvioinut sen firman mielestä yläkanttiin, joten palkkatoiveestani he tinkivät pois miljoona jeniä... Vuosipalkat ovat tosiaan miljoonia jenejä ja meneekin aikansa että saa suhteutettua ne järkeviksi summiksi eurovaluuttaan nähden. Joka tapauksessa tuonkin pudotuksen jälkeen kyllä palkkataso olisi ihan hyvällä pohjalla, koska kyse on ensimmäisestä työpaikastani Japanissa. Valitettavasti huomasin jälkikäteen, että lomista tai työajoista ei puhuttu mitään. Haastattelussa oli osana myös Japanin puhutesti, jossa minun tuli esitellä itseni Japanin kielellä. Toisessa testissä yksi tekninen henkilö kysyi kymmenkunta teknistä kysymystä, jotka liittyivät Java- ja SQL-ohjelmointiin.
Ensimmäinen työhaastatteluni Tokiossa oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja avartava kokemus. Kerroin firmalle, että olisin valmis aloittamaan työnteon joulukuussa sen jälkeen kun Japanin kielen opinnot ovat päättyneet. Kummallakin osapuolella on nyt mahdollista miettiä työsuhdetta kaikessa rauhassa. Itse tulin siihen tulokseen, että haluan ehdottomasti yrittää käydä useammassa työhaastattelussa. Haluan tietää lisää Tokiossa sijaitsevista kansainvälisistä it-alan firmoista ja olenkin aikeissa lähestyä marras- ja joulukuun aikana muutamaa firmaa, jotka vaikuttavat kiinnostavilta. Kun olen käynyt useammassa työhaastattelussa luulisin oikean firman löytyvän ja valinnan olevan helpompaa.
Olin ensimmäisessä työhaastattelussa Intersoft-nimisessä firmassa, jonka pääkonttori on Tokiossa Minato-ku kaupunginosassa. Kyseinen firma otti minuun itse yhteyttä profiilini perusteella. He kertoivat, että heillä voisi olla profiiliini sopiva projekti minulle. Projektissa tarvittaisiin mm. Java-ohjelmointi- ja tietokantaosaamista. Kielitaitona riittäisi englanti. Olen kuitenkin pistänyt merkille että työilmoituksissa on lähes poikkeuksetta maininta siitä, että Japanin kielen taito on eduksi, ja niin myös tässäkin työtehtävässä. Ilokseni voinkin todeta, että Japanin kielen opintoni tulevat heti plussana ensimmäisessä työhaastattelussa.
Tokiossa minulle on edelleen suuri haaste matkustaa uudella metrolinjalla ja etsiä tietty rakennus kaupunginosassa, jossa en ole ennen ollut. Olenkin huomannut, että etukäteen on hyvä suunnitella reitti ja varata aina kartta mukaan. Työhaastattelu oli iltapäivästä japanin koulun jälkeen. Minulla kesti Yoyogi-asemalta ainakin 1 tunti päästä perille Minato-ku kaupunginosaan. Lisäksi kyseisen firman rakennus ei heti löytynyt, sillä luin aluksi karttaa väärin ja ehdin väärälle tielle. Olin onneksi lähtenyt matkaan ajoissa, joten ehdin loppujen lopuksi paikalle ajoissa.
Työhaastattelussa 4 eri henkilöä vuoronperään keskusteli kanssani ja kokonaisuudessaan tilaisuus kesti n. 2 tuntia. Jokaisella haastattelijalla oli oma rooli ja kysymykset, joita he halusivat minulle esittää. Minulle kerrottiin yleisesti firmasta ja työtehtävästä. Luulin aluksi, että firmassa olisi enemmän työntekijöitä, mutta työntekijöitä ilmoitettiin olevan n. 140. Tosin sanottiin, että firmalla on paljon ”out sourcing”-työntekijöitä, eli he ilmeisesti rekrytoivat myös ihmisiä toimimalla välikätenä. Minulle ehdotettiin vakituista työpaikkaa eli suoraa pysyvää työsuhdetta siinä tapauksessa, jos firma haluaa ottaa minut työntekijäksi. Sain esittää myös kysymyksiä sekä myös palkkatoiveeni. Palkkatoive on täällä esitettävä paikallisella valuutalla eli jeneissä ja se esitetään usein vuosipalkkana. Olin onneksi etukäteen miettinyt vuosipalkan suuruusluokkaa. Sain kuitenkin kuulla, että olisin arvioinut sen firman mielestä yläkanttiin, joten palkkatoiveestani he tinkivät pois miljoona jeniä... Vuosipalkat ovat tosiaan miljoonia jenejä ja meneekin aikansa että saa suhteutettua ne järkeviksi summiksi eurovaluuttaan nähden. Joka tapauksessa tuonkin pudotuksen jälkeen kyllä palkkataso olisi ihan hyvällä pohjalla, koska kyse on ensimmäisestä työpaikastani Japanissa. Valitettavasti huomasin jälkikäteen, että lomista tai työajoista ei puhuttu mitään. Haastattelussa oli osana myös Japanin puhutesti, jossa minun tuli esitellä itseni Japanin kielellä. Toisessa testissä yksi tekninen henkilö kysyi kymmenkunta teknistä kysymystä, jotka liittyivät Java- ja SQL-ohjelmointiin.
Ensimmäinen työhaastatteluni Tokiossa oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja avartava kokemus. Kerroin firmalle, että olisin valmis aloittamaan työnteon joulukuussa sen jälkeen kun Japanin kielen opinnot ovat päättyneet. Kummallakin osapuolella on nyt mahdollista miettiä työsuhdetta kaikessa rauhassa. Itse tulin siihen tulokseen, että haluan ehdottomasti yrittää käydä useammassa työhaastattelussa. Haluan tietää lisää Tokiossa sijaitsevista kansainvälisistä it-alan firmoista ja olenkin aikeissa lähestyä marras- ja joulukuun aikana muutamaa firmaa, jotka vaikuttavat kiinnostavilta. Kun olen käynyt useammassa työhaastattelussa luulisin oikean firman löytyvän ja valinnan olevan helpompaa.
torstai 8. marraskuuta 2007
Jokelan tragedia
Tieto Jokelan koulun tragediasta tavoitti myös minut Japanissa. Japanin tv:ssä kerrottiin tapahtumien kulusta ja täällä näyttää olevan tapana esittää asiat hyvin suoraan, joten tekijän omatekemät video ym. materiaalit ovat olleet esillä pitkin päivää. Elämme nykyään maailmassa, jossa toisen maanosan tapahtumat välittyvät hetkessä eri puolille maailmaa. Kotimaan tapahtumat koskettavat minua, vaikka en enää asukaan Suomessa.
Jos haluaa ymmärtää tapahtumia, tulee minulle ensin mieleen se, kuinka ensiarvoisen tärkeä hengellinen maailmankatsomus on ihmisen elämässä. Jos ihminen näkee elämän vain yksipuolisesti materialistisesta näkökulmasta, jää elämän todellinen tarkoitus ymmärtämättä. Esim. sellaisille tunteille kuin rakkaus tai myötätunto ei tule koskaan selvyyttä. Tilalle tulee yksipuolisesti egon filosofia, jossa rakkauden sijaan viha täyttää mielen. Kun ihminen alkaa eristäytyä muista ihmisistä ja lopettaa antamasta rakkautta toisille ihmisille, niin hän alkaa tuntea vihaa toisia ihmisiä, yhteiskuntaa, valtiota ja lopulta koko maailmaa kohtaan. Hän tuntee näin, koska hän tuntee että muut ihmiset ja koko maailma vain hyljeksivät ja yrittävät kontrolloida häntä. Henkilö ei kuitenkaan huomaa kahta tärkeää asiaa.
Ensiksikin hän ei huomaa sitä, että hän on omalla ajattelullaan ja käytöksellään saanut aikaan eristäymisensä ja yksinäisyyden tunteensa. Vaikka jotkut ovatkin saattaneet joskus loukata häntä sanoillaan tai teoillaan, niin ihminen käyttää näitäkin vain motiiveinaan oman vääristyneen egonsa oikeellisuuden tunnustamiseen. Toiseksi hän ei huomaa että huolimatta siitä, että hän ei anna toisille ihmisille rakkautta, hän itse on saanut elämässään toisilta ihmisiltä paljon rakkautta ja että elämää ylipäätään ylläpitää jokin suurempi voima joka sallii elämän olemassaolon.
Vika ei siis tietenkään ole toisissa ihmisissä, vaan henkilössä itsessään, joka omasta tahdostaan eristäytyy luomalla ympärilleen muurin, jonka suojaan hän itsensä muilta sulkee. Tästä syystä on turha syyllistää asioissa muita osapuolia kuin tekijä itsensä sekä hänen elämän filosofiansa ne kohdat, joissa ajaudutaan ilmiselvästi pois inhimillisyyden eli rakkauden ja myötätunnon tieltä.
Toki kaikki ihmiset tekevät elämässään virheitä ja niin yhteiskunnassa kuin koko maailmassa on paljon vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. Pitäisi kuitenkin huomata että kaiken puutteen keskellä ja vääryyden ympärillä on valtavasti mahdollisuuksia kehittää asioita parempaan, idealistisempaan suuntaan. Lisäksi jos huomataan, että elämässä on syvällisempi henkinen alkuperä, voidaan nähdä, että olemme kaikki syntyneet maailmaan tarkoituksena luoda hyvää ja antaa toisille rakkautta. Vaikka jokainen ihminen on ihmimillinen olento ja tekee elämässään lukemattomia virheitä, niin ihmisellä on kyky itsetutkisteluun, jonka avulla hän voi huomata elämässään tekemiään vääryyksiä ja parantaa ajatteluun.
Lyhyen perehtymisen jälkeen asioiden kulkuun ja tekijän itsensä esille tuomiin motiiveihin, voidaan huomata, että tekijä on omaksunut itselleen historiasta tunnetun ideologian luonnonvalinnasta, jonka Darwin kehitti elinaikanaan noin pari vuosisataa sitten.
Darwinismissa on tunnusomaista pitää totuutena sitä, että maailma on kehittynyt aivan sattumanvaraisesti ja ihminen on vain yksi elävä olento muiden elävien olentojen joukossa. Luonnonvalinnan katsotaan säätelevän kaikkea elämää. Siksi katsotaan, että lopulta vain kaikista älykkäimmät ja vahvimmat yksilöt ovat tärkeitä yksilöitä, kun taas heikkoälyiset ja fyysisesti heikommat yksilöt ovat alempiarvoisia sekä ikäänkuin jarruna luonnonvalinnan kehittymisen kannalta.
Kun henkilö alkaa omaksumaan itselleen luonnonvalinnan elämän filosofiakseen, voidaan nähdä minkälaisen vaikutuksen se saa ihmisissä aikaan. Tällainen filosofia, jonka piiriin myös nykytiede on kehittynyt eristämällä materian ja hengen toisistaan, on viimeisten parin vuosisadan ajan näyttänyt ihmiskunnalle, että väärän elämän filosofian omaksuminen aiheuttaa aina suuren tragedian. Mm. Hitlerin ja Nietzschen elämä ovat esimerkkejä mihin tällainen ajattelu lopulta johtaa. Ehkä nyt Suomessa on myös todistettu pienemmässä mittasuhteessa tämän filosofian vaarallisuus.
Jos haluaa ymmärtää tapahtumia, tulee minulle ensin mieleen se, kuinka ensiarvoisen tärkeä hengellinen maailmankatsomus on ihmisen elämässä. Jos ihminen näkee elämän vain yksipuolisesti materialistisesta näkökulmasta, jää elämän todellinen tarkoitus ymmärtämättä. Esim. sellaisille tunteille kuin rakkaus tai myötätunto ei tule koskaan selvyyttä. Tilalle tulee yksipuolisesti egon filosofia, jossa rakkauden sijaan viha täyttää mielen. Kun ihminen alkaa eristäytyä muista ihmisistä ja lopettaa antamasta rakkautta toisille ihmisille, niin hän alkaa tuntea vihaa toisia ihmisiä, yhteiskuntaa, valtiota ja lopulta koko maailmaa kohtaan. Hän tuntee näin, koska hän tuntee että muut ihmiset ja koko maailma vain hyljeksivät ja yrittävät kontrolloida häntä. Henkilö ei kuitenkaan huomaa kahta tärkeää asiaa.
Ensiksikin hän ei huomaa sitä, että hän on omalla ajattelullaan ja käytöksellään saanut aikaan eristäymisensä ja yksinäisyyden tunteensa. Vaikka jotkut ovatkin saattaneet joskus loukata häntä sanoillaan tai teoillaan, niin ihminen käyttää näitäkin vain motiiveinaan oman vääristyneen egonsa oikeellisuuden tunnustamiseen. Toiseksi hän ei huomaa että huolimatta siitä, että hän ei anna toisille ihmisille rakkautta, hän itse on saanut elämässään toisilta ihmisiltä paljon rakkautta ja että elämää ylipäätään ylläpitää jokin suurempi voima joka sallii elämän olemassaolon.
Vika ei siis tietenkään ole toisissa ihmisissä, vaan henkilössä itsessään, joka omasta tahdostaan eristäytyy luomalla ympärilleen muurin, jonka suojaan hän itsensä muilta sulkee. Tästä syystä on turha syyllistää asioissa muita osapuolia kuin tekijä itsensä sekä hänen elämän filosofiansa ne kohdat, joissa ajaudutaan ilmiselvästi pois inhimillisyyden eli rakkauden ja myötätunnon tieltä.
Toki kaikki ihmiset tekevät elämässään virheitä ja niin yhteiskunnassa kuin koko maailmassa on paljon vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. Pitäisi kuitenkin huomata että kaiken puutteen keskellä ja vääryyden ympärillä on valtavasti mahdollisuuksia kehittää asioita parempaan, idealistisempaan suuntaan. Lisäksi jos huomataan, että elämässä on syvällisempi henkinen alkuperä, voidaan nähdä, että olemme kaikki syntyneet maailmaan tarkoituksena luoda hyvää ja antaa toisille rakkautta. Vaikka jokainen ihminen on ihmimillinen olento ja tekee elämässään lukemattomia virheitä, niin ihmisellä on kyky itsetutkisteluun, jonka avulla hän voi huomata elämässään tekemiään vääryyksiä ja parantaa ajatteluun.
Lyhyen perehtymisen jälkeen asioiden kulkuun ja tekijän itsensä esille tuomiin motiiveihin, voidaan huomata, että tekijä on omaksunut itselleen historiasta tunnetun ideologian luonnonvalinnasta, jonka Darwin kehitti elinaikanaan noin pari vuosisataa sitten.
Darwinismissa on tunnusomaista pitää totuutena sitä, että maailma on kehittynyt aivan sattumanvaraisesti ja ihminen on vain yksi elävä olento muiden elävien olentojen joukossa. Luonnonvalinnan katsotaan säätelevän kaikkea elämää. Siksi katsotaan, että lopulta vain kaikista älykkäimmät ja vahvimmat yksilöt ovat tärkeitä yksilöitä, kun taas heikkoälyiset ja fyysisesti heikommat yksilöt ovat alempiarvoisia sekä ikäänkuin jarruna luonnonvalinnan kehittymisen kannalta.
Kun henkilö alkaa omaksumaan itselleen luonnonvalinnan elämän filosofiakseen, voidaan nähdä minkälaisen vaikutuksen se saa ihmisissä aikaan. Tällainen filosofia, jonka piiriin myös nykytiede on kehittynyt eristämällä materian ja hengen toisistaan, on viimeisten parin vuosisadan ajan näyttänyt ihmiskunnalle, että väärän elämän filosofian omaksuminen aiheuttaa aina suuren tragedian. Mm. Hitlerin ja Nietzschen elämä ovat esimerkkejä mihin tällainen ajattelu lopulta johtaa. Ehkä nyt Suomessa on myös todistettu pienemmässä mittasuhteessa tämän filosofian vaarallisuus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)